Siirry pääsisältöön

Kahdeksan kotimaista – tärppejä syksyn kirjauutuuksista


Kahdeksan kirjan otokseeni valikoitui yksi runokirja, kolme esikoista sekä neljä sota-aiheista romaania. Ilmeisesti etenkin Lapin sota ja suomalaisten ja saksalaisten suhteet kiinnostavat, sikäli mikäli näin pienen otannan perusteella voi mitään laajempaa linjaa hahmotella.


Pekka Jaatinen: Kuolema Suursaaressa (WSOY)
Rovaniemeläinen Pekka Jaatinen kuvaa Suursaaren tapahtumia syyskuussa 1944. Suomi ja Neuvostoliitto olivat aselevossa ja Suursaaren taiteluissa olivat vastakkain suomalaiset ja saksalaiset joukot.

Pidin paljon Jaatisen edellisestä kirjasta Kalpeat sotilaat. Kuolema Suursaaressa on hänen kahdestoista romaaninsa.


Heidi Köngäs: Dora, Dora (Otava)
Myös Dora, Dora sijoittuu sotaan, suomalaisten ja saksalaisten jännittyneeseen asetelmaan loppuvuonna 1943. Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer matkustaa seurueineen Lappiin. Saksa on jo häviämässä sodan ja vankileirien ympäröimä todellisuus asettaa ihmissuhteet koetukselle.

Tiedän Heidi Köngäksen taitavaksi ihmiskuvaajaksi ja tunnelmien luojaksi ja odotan myös Dora, Doralta sävykästä draamaa.


Antti Tuuri: Rauta-antura (Otava)
Ei kirjasyksyä ilman lempikirjailijaani Antti Tuuria! Rauta-anturassa käydään Lapin sotaa. Suomalaiset joukot seuraavat saksalaisia, jotka hävittävät ja miinoittavat Lappia perääntyessään kohti pohjoista.

19-vuotiaan sotamiehen Heikki Ojalan joukkue määrätään kuljettamaan etelään suomalaisia naisia, jotka saksalaiset sotilaat ovat hylänneet. Nuorten naisten kohtalo ei ole helppo. Sota on raakaa ja erityisen julmat kasvonsa se näyttää näille naisille.


Rosa Meriläinen: Nainen punainen (Teos)
Rosa Meriläisen esikoisromaanissa eletään Suomen sisällissodan aikaa. Nainen punainen, Helmi, lähtee sotaan maaliskuussa 1918. Ensin Tampereen punaiseen naiskaartiin, sitten Muurmannin suomalaiseen legioonaan.

Kuinka taipuu Rosa Meriläiseltä kaunokirjallisuus etenkin kun aihe on näin haastava?


Jenny Kangasvuo: Sudenveri (Teos)
Oululaisen Jenny Kangasvuon esikoisromaani Sudenveri kertoo ihmissusien maailmasta ja Laumasta. Vargalla on suojattina epämuotoinen poika, joka on karannut Laumasta. Martta, Lauman johtaja, haluaa pojan takaisin, sillä salaisuutta on varjeltava: epämuotoinen poika ei saa olla ihmisten ilmoilla. Vargan rakastettu Marraskuu ei tiedä salaisuudesta, mutta aavistaa jotain. Toisin kuin muut, hän ei ole ihmissusi.

Sudenveri palkittiin kustannussopimuksella Teoksen fantasia- ja scifikirjoituskilpailussa 2011.


Riikka Pulkkinen: Vieras (Otava)
Seurakuntapastorina työskentelevä Maria matkustaa New Yorkiin. Taakseen hän jättää pohjoisen pikkukaupungin ja sen ahtaan uskonnollisen ilmapiirin. Sisimpään kätketty salaisuus seuraa Mariaa kuitenkin valtameren yli.


Jyri-Jussi Rekinen: Mustasilmäinen koira (Nordbooks)
Jyri-Jussi Rekisen esikoisromaanissa seikkaillaan 70-luvun Oulussa:

"Ajettiin Raattin ohi ja tultiin kohta Tuiraan. Maaliskuun aurinko paistoi ja vasta satanut lumi kimmelsi tien pientareilla. Kasetilla oli Renegadesia, joten elämä tuntui hienolta. Takapenkillä oli Raunon seurassa kirjalaatikko, jossa oli parikymmentä Päätaloa. Irmeli istui etupenkillä. Sillä oli kamera kaulassa. Toivoimme pääsevämme eroon edes muutamasta kirjasta. Irmeli ehdotteli, että se heittelisi niitä aikansa kuluksi ikkunasta. Sanoin sille, että et heittele. Irmeli ei vastannut mitään, vaan lauloi Cadillacia ja heitti yhden Päätalon Merikoskeen.”


Arja Tiainen: Lapsilta kielletty (WSOY)
Arja Tiaisen runoissa elämä on rosoista ja huimaa. Pysähtymisen hetkelläkin tämä suuresti ihailemani kirjailija on näkee paljon muutamalla sanalla:

Kiirastulta piisaa. Kävelin kapakasta
toiseen. Ihan vaan että jostain tulisin
myöhään. Naapurit näkisivät, jossain se oli.
Sitä laatii lavasteita.
Sinä tiedät miten asiat ovat.

Kommentit

  1. Loistavia poimintoja! Näistä nostin listalleni Pulkkisen, Tiasen ja Köngästäkin punnitsin. Kävin jo kirjakaupassa silmäilemässä ja vaikutti kiinnostavalta. Huomaan, että naisvoittoista on minulla tänä syksynä kotimaisessa kirjallisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Köngäksen aiemmat kirjat ovat olleet mielenkiintoisia. Ja naisvoittoista on minullakin, mutta kyllä sinne muutama Tuuri ja Jaatinen sekaan mahtuu. :)

      Poista
  2. Sivumennen sanottuna munkin opuksessa käsitellään Lapin sotaa, mutta ihmissusien näkökulmasta :) Saksalaisten ja suomalaisten suhteita siinä tosin käsitellään vain yhden lapselle annetun karamellin verran.

    Hupaisaa, että Lapin sota näyttää olevan se teema, joka nousee tänä syksynä pinnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelimme Lapin sodasta myös toisaalla: se näyttää todellakin nousevan esille syksyn kirjasadosta.

      Onnea ja menestystä Jenny esikoisellesi! Kirjoitan siitä enemmän, kunhan vain saan sen käsiini.

      Poista
  3. Rosa Meriläisen ja Jenny Kangasvuon teokset alkoivat heti kiinnostaa. Meriläisen luen ihan vain nähdäkseni, miten hän käsittelee sotaa esim. Katja Kettuun verraten (kannattaako verrata, mene tiedä, Kätilö oli ihan mielettömän hyvä) ja Jenny nyt saattaa käsitellä pararomantiikkaa tuoreesti. Mielenkiintoista! Lisäsin blogisi Lukuimmeisiä -listalleni. http://lukupeto.blogspot.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama