Siirry pääsisältöön

Marco Kosonen: Ravintola Loppu


Like 2012
196 sivua


Marco Kososen esikoisromaanin päähenkilö on raamatullisesti nimetty Adam, jonka varhaiskeski-ikäistä elämää leimaa satunnaisuus ja ajelehtiminen. Naissuhteet ovat väliaikaisia ja työsuhteetkin enemmän tai vähemmän onnenkantamoisia. 


Eräänä iltana Adam ajautuu tylsien kotibileiden jälkeen entuudestaan tuntemattomaan ravintolaan, jossa hän viihtyy oitis erinomaisesti. Kotoisa tunnelma ja vanhanaikaisella tavalla  mutkaton sisustus sekä hyvällä maulla valittu musiikki miellyttävät Adamia niin, että hän palaa sinne vielä seuraavanakin iltana. Ja taas parin päivän kuluttua. Pian hänelle tarjoutuu mahdollisuus myös työskennellä Ravintola Kukurissa, jota kuitenkin epävirallisesti kutsutaan Ravintola Lopuksi.


Ravintola Loppu toimii romaanissa eräänlaisena bahtinilaisena kronotooppina, ajan ja paikan yhdistävä tilana. Adamille se on myös elämänmuutos ja siirtymäriitti yhä syvemmälle addiktioihin ja päämäärättömään oleiluun. Varoitettu häntä on, lukijan mielenkiinnon kannalta ehkä turhankin moneen otteeseen:

Paikka on syrjässä ja ovi lukossa, joten täytyy nähdä vaivaa päästäkseen sisään. Pitäisi itse kunkin katsoa mitä ovea ryhtyy ryskyttämään. Katsos tämä on Ravintola Loppu, eikä se nimi ole mikään vitsi. Jos se osoittautuu vitsiksi, niin sitten koko helvetin elämäkin on vitsi ja tosi paha kela - -
Adamin odysseia on perin tyypillinen ja tavanomaisuudessaan jopa tylsä. Toisaalta tarinan yksitasoisuudessa piilee myös konstailemattomuutta ja rehellisyyttä: kännäily kun ei ole mitään ydinfysiikkaa. 

Eniten viehätyin Ravintola Lopun boheemista tunnelmasta ja sen kaurismäkeläisestä, yksinkertaisten asioiden viehätykseen luottavasta estetiikasta.


Muualla:
Kiiltomato
Ravintola Lopun soittolista

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...